Kertun joulupiparit

Tasan neljän viikon päästä on jo joulukuun alku ja 1. adventti. Tuo viikonloppu taitaa olla joulumyyjäisten sesonkiaikaa. Jotta myyjäisleipomukset ehtisi tehdä töiden lomassa ilman megalomaanista kiirettä, täytyy piparitehtailu aloittaa hyvissä ajoin. Kävinkin juuri kaupassa hakemassa voita ja siirappia :)

Aloin etsiä joulupipariohjetta blogistani, mutta tyrmistyksekseni huomasin sen puuttuvan! Vuosi sitten ajattelin ilmeisesti, etten viitsi lisätä pipariohjemeren määrää. Tänä vuonna ajattelen toisin, jotta ensi vuonna löydän ohjeen itse helpommin ;)

Reseptillä on historia, sillä meillä ei tehdä joulupipareita millä tahansa ohjeella. Kerron reseptin juurista postauksen loppupuolella. Kärsimätöntä lukijaa ajatellen laitan ohjeen tähän väliin.

Vaihdan tähän myöhemmin kuvan pipareista ilman kuorrutetta, mutta toistaiseksi minulla ei sellaista ole.

KERTUN  PIPARIT  (n. 70 kpl)

250 g voita

2 ¼ dl sokeria (=2 1/4 dl)

1 muna

¾ dl siirappia (=3/4 dl)

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 ½ tl neilikkaa (=1 1/2 tl)

2 tl pomeranssinkuorta

1 ½ tl soodaa (=1 1/2 tl)

6 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi ja mausteet. Jäähdyt seos lämpimäksi. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää voivaahtoon siirappiseos ja muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita (älä siis enää vatkaa) joukkoon lopuksi sooda-vehnäjauhoseos.

Taikinan voi laittaa jääkaappiin kylmettymään, mutta leipomisen voi aloittaa myös heti.

Kaulitse taikina levyksi (paksuus esim n. puoli cm) jauhoja apuna käyttäen ja muotoile pipareiksi.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 4-6 min. Vahdi, etteivät pala!

Vinkki 1: Ensimmäisten pellillisten aikana kannattaa vahtia silmä kovana uunia ja selvittää, kuinka kauan pipareita kannattaa pitää juuri teidän uunissa. Tuo 4-6 min on vain viitteellinen arvio.

Vinkki 2: EDIT. 29.11. Tässä oli aiemmin rasvan käyttöön liittyvä vinkki. Sekoilin kuitenkin omissa ajatuksissani, kun kirjoitin, että kannattaa kannattaa käyttää ennemmin voita kuin margariinia. Tarkoittamani ero kuitenkin liittyy suolatun ja suolaamattoman voin käyttöön, ei siis voin ja margariinin.  Eli voit unohtaa aiemmin kirjoittamani. Pahoittelen kämmiäni.

Nyt siihen lupaamaani reseptin historiaan. Mummuni oli pitokokki, joka leipoi innokkaasti. Isot ja paksut siirappipiparit olivat yksi hänen suosituimmista sorteistaan. Hän leipoi ja tarjosi niitä ympäri vuoden. Pipareita oli aina tarjolla mummulassa ja mummu toi niitä tullessaan meillekin. Ympärivuotisesta siirappipiparin syömisestä johtuen meillä ei olla koskaan oltu eikä olla edelleenkään järin kiinnostuneita joulupipareiden tekemisestä saati niiden syömisestä.

Mutta sitten. Meillä lapsilla oli aikoinaan hoitotäti nimeltä Kerttu. Hän leipoi jouluisin mielestämme ihan parhaita joulupipareita: ohuita ja rapsakoita. Eli piparit olivat täysi vastakohta mummun leipomille pipareille, joita oli syöty vuosikausia. Nämä Kertun piparit olivat ainoita joulupipareita, joita me lapsetkin söimme. Taisimme jopa pyytää joskus äitiä tekemään niitä, koska äiti pyysi ohjeen Kertulta. Edelleen meidän joulupiparit tehdään tällä ohjeella, jos niitä ylipäätään tehdään.