Röyhelöinen persikka-vaniljakakku

Omat synttärit on kivat, koska silloin on hyvä syy toteuttaa jokin pitkään mielessä olleista kakkuideoista. Tänä vuonna flunssa kaatoi ikävästi petiin juuri väärään aikaan, joten yritin valita helppotöisimmistä ideoista käsin. Niinhän sitä luulin...

Tärkein syy miksi valitsin tehdäkseni kyseisen kakun, oli pursotuksessa käytetty sveitsiläinen marenki.

Löysin kakkuohjeen ruotsalaisen Linda Lomelinon Taivaalliset täytekakut -kirjasta. Törmäsin viime vuonna Lindan blogiin ja huomasin, että häneltä on ilmestynyt kirja. Kirja näytti valloittavalta. Olisikohan se ollut sitten niin, että viime syksynä kyseinen kirja oli erikoistarjoukssa Hulluilla Päivillä. En ollut aiemmin edes tiennyt, että kirja oli käännetty suomeksikin! Halusin kiihkeästi päästä kokeilemaan ohjeita ja nyt se oli vihdoin mahdollista.

Olen tottunut tekemään kakkuni aivan eri tavalla kuin Linda. Kaikki kakun tekemisessä oli siis uutta ja aikaa vievää. Jos olisin tiennyt etukäteen kuinka paljon aikaa tuon pienen kakun tekemiseen menee, olisin ehkä valinnut helppotekoisen synttärikakkuni uudelleen...

Koska kakku oli työläs, sen ohje olisi valtavan pitkä. Jos siis haluatte löytää reseptin, lainatkaa Taivaalliset täytekakut kirjastosta. Lyhyesti kerrottuna kakku koostui seuraavista elementeistä:

1. Vaniljakakkupohja, jossa lähdettiin liikkeelle voin ja sokerin vatkaamisella. Munia pohjaan tuli vain parin valkuaisen verran. Pohjia tehtiin kaksi, halkaisijaltaan n. 17 cm.
2. Täytteenä kakussa oli itsetehty persikkavaahto. Vaahdon pohjana oli kermavaahto, johon lisättiin hieman turkkilaista jogurttia sekä itsetehty persikkahillokeannos.
3. Pursottamisessa käytettiin sveitsiläistä marenkia, johon oli lisätty reilusti suolatonta voita.

En ollut koskaan aiemmin tehnyt sveitsiläistä marenkia, joten siihen osasin varata aikaa. Aikaa meni paljon kaikkeen muuhunkin. Ärsytti ja stressasikin, kun en tiennyt yhtään, miltä valmiin kakkupohjan pitäisi näyttää, tuntua tai maistua. Tai kuinka kosteaksi se pitäisi kostuttaa.

Sveitsiläisessä marengissahan on ideana, että munanvalkuaisia ja sokeria vatkataan kulhossa kiehuvan veden päällä kunnes massa on 65 asteista. Sitten vatkaamista jatketaan edelleen muualla. Vatkasin kuorrutetta varten 10 valkuaista eli vatkattavaa riitti. En tiennyt yhtään kuinka nopeasti valkuaissokerivaahto lämpiää, joten aloitin varovasti. Liiankin. Kattila oli liian pieni kulhoon nähden ja vaahdolla kesti ikuisuus lämmetä. Noin puolen tunnin jälkeen taisin vaihtaa isompaan kattilaan ;)

Kun vaahto oli tarpeeksi lämmintä, kaadoin sen monitoimikoneeseen, joka jatkoi vatkaamista sellaisen 10 minuuttia. Sitten lisäsin voin pieninä nokareina. Kaikkiaan taisin vatkata kuorrutetta n. tunnin verran. Mutta ei juoksettunut, vaikka Linda lupasi, että niin käy lähes joka kerta! Tosin en tiennyt yhtään miltä valmiin marenki-voikreemin tulisi näyttää. Jälkikäteen totesin, että ilmeisesti kreemi olisi saanut olla pursotettaessa ihan hiukan kylmempää/jämäkämpää. Oma kreemini oli liiaksi vaahtomaista. Mutta hei, eka kerta!

Kakun valmistusvaiheessa kaikki maistui kovin... erilaiselta. Valmiina kakun makumaailma oli hempeä, lempeä ja harmoninen. Vähän samettista vivahdettakin kenties. Ei ollut kovin makea. Tykkäsin ja niin teki testiryhmänikin (= työpaikan väki).